Kehoni tietää lopulta parhaiten –osa 2, kierukkakipu

Otsikosta huolimatta en nyt kirjoita polvivaivoista vaan siitä, kuinka ehkäisykierukka aiheutti minulle kovaa kipua.

Jo aiemmassa postauksessani ”Terveemmätkin meistä voivat joskus sairastua” kerroin raskauden jälkeen pahentuneesta endometrioosistani. Koska olin saanut muutama vuosi aiemmin Bemer-terapian käytön myötä niin merkittävää apua endometrioosiin, olin pettynyt oireiden tullessa ryminällä takaisin vuosien tauon jälkeen puoli vuotta synnytyksestä. Tilanteeseen reagoitiin nopeasti asentamalla minulle Mirena-hormonikierukka. Pähkäilin tämän jälkeen kovasti sitä, miksei se tuonut apua ja oliko kierukka myöhemmin jopa pahempi kivun aiheuttaja. Oli se, nyt olen siitä 100% varma.

Kävin syksyllä 2017 tähystyksessä ja minulta kyllä löytyi pari pientä endometrioosipesäkettä, jotka poistettiin. Löydös ei viitannut kovinkaan pahaan endometrioosiin. Olin vasta selvinnyt raudanpuutteesta ja sen aiheuttamasta kovasta väsymyksestä, jotka kulkivat osittain myös päällekkäin kipujeni kanssa. Näillä asioilla voi tietysti olla yhteyskin. Tilanne oli välillä vähän rauhallisempi ja onneksi(!!) sain voimaa toteuttaa haaveemme Espanjaan muutosta näistä haasteista huolimatta.

Yleensä kierukkaan sopeutuminen vie maksimissaan puoli vuotta. En tiedä miksi minulla kävi kuten kävi, mutta viime keväänä Espanjassa asuessamme kiputilanteeni paheni hurjasti. Mitään suuria muutoksia en ruokavaliossani tms. tehnyt. Tässä on syy, miksen ole kirjoitellut ahkerasti blogiani täällä, kuten tarkoitukseni oli. Kipuni oli välillä niin kovaa, ettei täysannostus kolmea eri kipulääkettäkään tuonut helpotusta. Pahimpina päivinä käännyin vahvasti sisäänpäin ja melkein vain makasin sängyssä. Olin kuin jossain kamalassa, pimeässä paikassa, josta en päässyt ulos. Yritin vain hengittää ja toivoin, että kipu jossain vaiheessa helpottaisi. Sydäntäni raastoi, kun en pystynyt leikkimään lapseni kanssa.

Nautin kuitenkin jokaisesta paremmasta päivästä ja hetkestä. En huudellut vaivoistani suuremmin vaikkapa somessa, vaikka kerroin kyllä kysyttäessä, mitä minulle kuului myös näiden huonojen asioiden osalta. Tapanani on kuitenkin yrittää vaikeuksienkin keskellä nähdä tietoisestikin elämäni hyvät ja valoisat asiat, joita tietysti oli myös paljon ja jotka ovat ihan yhtä totta, kuin ne ikävätkin.

Koskaan en tiennyt, koska pahimmat päivät koittivat. En pystynyt ennakoimaan pahempia kipupäiviä, sillä ne tulivat miten sattuu. Vuotoja ei ollut lainkaan, kipu ei siis liittynyt kuukautisiin. Otin riskin ja ohjasin keväällä yhden tanssikurssin, vaikka pelotti, olisinko työkykyinen noina päivinä. Olin, mutta kaiken kaikkiaan oli paljon päiviä, kun en ollut. Se tiesi tietysti myös tulonmenetyksiä, yrittäjä kun olen. Kalliiksi tulivat myös lääkäri-käynnit yksityisillä spesialisteilla. Terveyttä ei tietenkään voi edes rahassa mitata.

ei kierukalle
Ei enää kierukkaa tähän kehoon

Kävin kevään ja kesän aikana kahdesti espanjalaisella gynekologilla saamatta selvyyttä asiaan. Lääkärit vahvistivat sitä, että “onneksi minulla sentään on kierukka apuna”. Se ultrattiin ja sen todettiin olevan paikoillaan, kuten pitää. Suomessa kokeiltavaksi suositeltu keltarauhashormoni Cerazette auttoi kiputilannetta hieman, tosin tätä ensimmäinen paikallinen gynekologini piti ihan turhana syödä ”kun kerran on kierukka”. Koitin pari viikkoa olla ilman pillereitä, jolloin kivut menivät vielä hirveimmiksi.  Sain lähetteen kipupolille, josta sain kipukynnystä nostavan Neurontin-lääkityksen. Lopetin sen 3 viikon päästä, kun aloin tuntea ahdistusta, enkä mitään hyötyjä. Luin myös arvostamani lääkärin Olli Sovijärven postauksen kyseisestä lääkkeistä ja sen sivuvaikutuksista, ne huolestuttivat myös.

Nyt tuntuu hurjalta ajatella, mihin tilanteeni oli mennyt ja menossa. Ja mikä minut sitten pelasti? Kierukan poisto. Sillä se, jonka olisi minua pitänyt auttaa, olikin suurin syy kipuuni. Kyllähän minä sitä jo aiemmin epäilin, mutta en sitten ehkä kuitenkaan uskonut. Pelkäsin myös, että endometrioosi ”räjähtäisi”, jos kierukka poistettaisiin. Mutta eihän noin hirveiden kipujen kanssa voi olla eikä elää, olin jo ihan työkyvyttömyys-ainesta (Mieheni sanoin. Tämä oli aika kamalaa kuultavaa läheiseltä, mutta ihan totta).

Luin alkukesästä Janni Hussin tarinan siitä, millaista kipua kierukka sai hänellä aikaan. En tiedä, oliko se viimeinen, tarvitsemani vahvistus ajatuksilleni, mutta kesäkuun lopulla tein päätöksen ja varasin ajan kierukan poistoon. Siinä kohtaa kipu oli jo kroonista enkä saanut siltä hetken rauhaa. Tunsin ja tiedostin koko ajan kohdunsuuni, joka tuntui siltä, kuin olisin juuri ollut vähintäänkin papa-kokeessa. Kaikki fyysinen tekeminen tanssimisesta lapseni nosteluun lisäsivät kipua. Eikä sitä ollut vain lantion alueella, vaan koko kehossa. Jalkasärky oli voimakasta myös (minulla on jo nuoresta asti säteillyt myös kuukautiskivut jalkoihin).

Kun menin poistattamaan kierukkaa, jouduin vielä vaatimaan ja perustelemaan sitä, sillä lääkäri ei tahtonut uskoa sitä kivun aiheuttajaksi. Hän yritti saada minut syömään yhdistelmäpillereitä lisänä. Otin kiltisti reseptin (aikomattakaan näitä minulle sopimattomia pillereitä koskaan syödä), mutta vaadin, että kierukka lähtee nyt.

Kipu ei poistunut kokonaan heti, mutta alkoi jo samana iltana helpottaa. Nyt kierukan poistosta on lähes 2kk ja oloni on koko ajan parempi. Eikä vain vähän, vaan n. 700%!! Olen saanut elämäni ja toimintakykyni takaisin. Aluksi arkailin harrastaa liikuntaa, koska olin jo näinkin lyhyessä ajassa oppinut sen pahentavan kipua. Mutta kun pidimme ryhmäni kanssa Suomessa tanssitreenit heinäkuussa, tanssin täysillä ja melkein itkin kiitollisuudesta, kun se ei sattunut! Olen myös valtavan kiitollinen siitä, että kivun taustalla olikin tällainen ulkoinen syy eikä itse sairauteni. Minä siis olen sittenkin oikeasti aika terve tyyppi lopulta!

Tähän kehoon ei kierukkaa enää laiteta, se on varmaa. Nyt käytän Cerazette-minipillereitä, jonka luotettava ja tuttu suomalainen gynekologini vahvisti olevan ihan riittävä hormoni myös pitämään endometrioosia rauhallisena, etenkin kun minulla ei ole koskaan ollut kovin suuria pesäkkeitä. Siitä sairaudesta en varmasti parane täysin koskaan, mutta sen olen hyväksynyt. Nyt jaksan ja pystyn taas tekemään töitä ja leikkimään lapseni kanssa joka päivä.

Nyt en enää pelkää endometrioosin pahenemisenkaan puolesta. Kun voin paremmin, jaksan myös huolehtia itsestäni enemmän, liikkua, syödä fiksummin, jne. Stressaan vähemmän, nukun paremmin ja näin ollen sairauskin pysyy helpommin hiljaisena. Joskus muistan erään kiinalaista lääketiedettä edustavan henkilön sanoneen, että kehoni toimii hyvin, kun se pyrkii vierasesineestä eroon. Voi olla, mutta ainakin kehoni lienee keskimääräistä herkempi monessa mielessä, kuten lääkkeiden sivuvaikutusten tai vaikkapa stressin ja vääränlaisen ruokavalion suhteen. Tällä kertaa kesti turhan kauan kuunnella kunnolla sen viestejä, mutta onneksi lopulta niin tein.

Mitä nämä kokemukset, raudanpuute ja kierukkakipu, opettivat minulle? Ainakin sen, että suhtaudun kehotukseen ”kuuntele kehoasi” jatkossa ihan uudella kunnioituksella. Se todella on se paras opastajani.

Torreviejassa 30.8.2018

Marinka

uusi elämä alkoi synttäripäivänä
Synttäripäivä ja “uuden, kierukattoman elämäni ensimmäinen päivä”. Nyt jaksaa taas hymyillä!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.